Kesätentin tuloksista ei ole kuulunut vielä mitään, jännitys jatkuu. Hirvittää ajatella mitä sieltä mahtaa tulla, kun tällä kertaa lukeminen jäi häpeällisen vähälle.
Perso II:n kirja, Littlen Personal Project Pursuit oli palavan inhoni kohde runsaat puolisen vuotta, kunnes se oli lopulta ihan pakko lukea tenttiä varten… ja kuten ikävienkin kirjojen kanssa minulle usein käy, kirja luikerteli sittenkin suosiooni. Ihan yksin en aikaisempien antipatioiden kanssa onneksi ollut, sillä tuttavapiiristäni tiedän vain yhden, joka piti kirjasta varauksetta heti alusta alkaen. Olin jo lahjoittaa hänelle oman kopioni tentistä päästyäni, mutta taidan sittenkin pitää kirjan itse, ja tutustua siihen myöhemmin oikein ajatuksella. ![]()
Tentaattori voisi hyvinkin olla kanssani eri mieltä, mutta opin PPP:n luettuani todella paljon uutta, etenkin itsestäni ja tavastani suhtautua asioihin. Tässä mielessä kirja ei onneksi ollut hutiostos. Harmi vain, etten ole vieläkään oppinut aloittamaan asioita ajoissa.
Person tentissä kysyttiin tällä kertaa:
- Funktionaalisista ja dysfunktionaalisista strategoista
- Miten tavoitteisiin liittyviä sosiaalisia siteitä voidaan mitata
- Elämänkulun motivaatiomallista
Hurjan vähän kysymyksiä siis. Elämänkulun motivaatiomallissa löi totaalisen tyhjää sitä tenttisalissa pällistellessäni. En kuollaksenikaan muistanut nähneeni tai kuulleeni mitään asiaan liittyvää, vaikka luulin lukeneeni luentomuistiinpanot perusteellisesti. En päässyt tentin jälkeen tarkistamaan mistä siinä oli kyse, mutta kävipä tällä kertaa niin, että motivaatiomallin oikea vastaus pälkähti päähäni koko komeudessaan kolme päivää tentin jälkeen. Ihme etten säikäyttänyt kotiväkeä kun totesin yhtäkkiä, että SEHÄN SE OLI! Suuntaaminen, suunnistaminen, säätely ja sopeutuminen!! Parempi myöhään…
Tämä kesä jatkuu työnteolla ja vanhojen taitojen muistelulla. Elokuussa olisi vielä tentti tai pari ennen syyskuun uusia rientoja. Syyskausi on minulle lähes yhtä jännittävä kuin fukseille, sillä se muuttaa monia tuttuja rutiineja ja tuo paljon uutta. Suurin haaste kandintyön lisäksi on samaan aikaan ajoittuva työnhaku, jonka käynnistän siinä toivossa, että pääsisin jossakin vaihessa hiukan isompaan asuntoon. Työtilanne tuntuu olevan Jyväskylässä karmaisevalla pohjalla, mutta toivottavasti jotain tulee eteen.